Tuplaan
Kyllä huomaa että eriyttäminen on vaikeaa.
Hieman tätä samaa siis englanninkielisellä puolella mutta yritetään nyt kuitenkin.
Improvisaatiosta tekee mielenkiintoista sen ennalta arvaamattomuus. Onko improvisaatio sitten aina ennalta arvaamatonta? Ei. Onko koreografiat sitten aina ennaltaarvattavia? Ei.
Ehkäpä hyvä taide on jollain tapaa ennalta arvaamatonta.
Samalla tavalla kuin tarinassa on usein alku, keskikohta, käänne, ja loppu niin on usein myös improvisaatiossa. Mutta siinä missä disneyn piirretyista ja aika useasta elokuvasta voi usein jo mainoksesta päätellä millaisia nämä osiot ovat niin…
Uh. Itseasiassa ensin sana improvisaatio pitäisi määritellä jollain lailla. mikä sitten on improvisaatiota? Hetkessä luomista? Jotain ihan uutta? Ei, meilä kaikilla on omat kaavamme, tapamme työskennellä ja improvisoida. Usein myös käytämme näytä kaavoja ja tapoja. Tekeekö se työstä vähemmän improvisatoorista? Ei.
Yritän. Jokus esitystä seuratessa ei tiedä mitä tapahtuu, jotain tapahtuu, mahdollisesti jotain kehittyy ja kehityksen huomaa mutta sen merkitystä tai logiikkaa ei ymmärrä. Jos käy hyvin jossain kohdassa tapahtuu valaistuminen, käänne kohta, joka valaisee kaiken aiemman ja antaa sille merkityksen tai tekee sen ymmärrettäväksi. Valaistumisen jälkeen tapahtuva saattaa olla suoraa jatkoa jolloin myös se on ymmärrettävää ja luettavissa historian avulla. Voi kuitenkin olla että esitys jatkaa matkaansa jonnekin uuteen paikkaan, ja vaikka katsojana tottakai luen esitystä sen historian kautta, Historia ja valaistumis piste ei enää anna minulle apua tähän uuteen vaiheeseen. Se sisältää uuden logiikan, uudet suhteet, kaikki on muuttunut ja taas olen hukassa, katsojana, mitä nyt tapahtuu ja miksi? Jos käy hyvin uusi valaistumisen aika koittaa joka jälleen “selittää” aiemman. Jos käy todella hyvin se myös liittää koko esityksen taas kokonaiseksi, tekee siitä ymmärrettävän.
Eli:
Valmistelu, kehittely (I) -> valonpaikka (I) -> laskeutuminen ->mahdollinen lopetus | tai | uusi aika, kehittely (II) - valonpaikka (II) -> laskeutuminen ->mahdollinen lopetus | tai | uusi aika, kehittely (III) -> valonpaikka (III) -> jne jne.
Eli valo I voi valaista sekä I kehittelyn että laskeutumisen ja siitä seuraavan lopetuksen tai vain ja ainoastaan I kehittelyn. Valo II voi valaista I ja II kehittelyn SEKÄ I valon. jne jne jne.
Toinen tapa kuvailla tätä on ongelma keskeinen. On ongelma jota seuraa ratkaisu jos saattaa seurata uusi ongelma ja uusi ratkaisu josta saatta seurata uusi ongelma ja uusi ratkaisu josta….
Ongelma ei kuitenkaan ole selväjärkinen ongelma, eikä ratkaisu järjellinen ratkaisu. Koska kaiken tämän tajuaa ja havaitsee intuition tasolla ei meillä ole täsmällisiä sanoja ilmaisemaan kokemaamme. Tai ainakaan minulla ei ole täsmällisiä sanoja ilmaisemaan kokemaani. Nämä ovat havainto esimerkkejä. Eivät tosia.