Ideana

No niin. Hieman matkailtuani olen kotona taas.

Moskovassa oli mukavaa, festarit hyvät, ihmiset mukavia, tilat… ok, ruoka…ok, Organisointi oikein hyvää.
Suomalaiset sai taas kehuja vaikka kuinka ja vaikka minusta tuntuu että meillä kaikilla on oma tyylimme ja laatumme on niissä jotain niin yhteneväistä että on helpompi nähdä yhtäisyydet kuin erot, varsinkin kun rinnalla tanssii ihmisiä muista yhteisöistä.

Err.. jostain käsittämättömästä syystä tämä video oli laitettu moskovan KI sivuille, siis sain tästä kyllä ilmoituksen omaan sähköpostiini. Muistan kyseisen tanssin ja se oli kyllä väsynyttä, muistini mukaan meillä on MIrvan kanssa vauhdikkaampaakin menoa ollut. Ja taas näkee kuinka paljon opittavaa vielä on.

Pietarissa oli mukavaa myös, mutta siellä organisointi mätti pahemman kerran ja valitettavasti opettajia oli vaivaitunut paikalle vain vähän. Tämä oli harmi siksi että kyseess oli ECITE eli nimenomaan opettajien tapaaminen. Ja koska organisaatio oli mitoittanut tapahtuman useammalle ihmiselle ja koska budjetti oli riippuvainen osanottajien määrästä heidän täytyi ottaa mukaan ihmisiä joiden kokemus KIstä oli hyvin vähäinen. Ei siis KI:n opettamisesta vaan itse tanssimisesta. Päätettiin että ensi vuonna pidetään taukoa ECITEstä, koska jenkeissä on CI36 ja rinnakkaistapahtumia on muualla. Vuonna 2009 britannia järjestää ECITEn joko liverpoolissa tai Aberyswythissä (tuo on väärin kirjoitettu olen lähes varma) ja vuonna 2010 ECITE tapahtuu suomessa. Sitä rataa.

Pietarissa päätin sitten esiintyä esitys illassa, lähinä koska Caroline pyysi tekemään dueton kanssaan. Tanssin C:n kanssa aika paljon jo moskovan jameissa ja hauskaa oli. Esittäminen onkin sitten asia erikseen, C:n on kuitenkin nimenomaan esiintyjä ja esittämisen opettaja, minä siinä olin heikko lenkki jos kuka. Hyvin vähän ennalta sovittua, aika, ja tilan käyttö suhteessa siihen, kontakti. vauhdikasta oli ja ilmeisesti muutamat ihmiset jopa nauttivat kyseisestä. Minä ainakin nautin. Improvisaation esittäminen on yhä edelleen itselle kiinnostavaa, jollei kiinnostavinta hommaa. Tietenkin toivoisin että saisi aikaa kunnolla treenata työryhmän (olkoon se sitten vaikka vain dueton toinen osapuoli) kanssa ja myös rahaa siihen että voi treenata. Sopii toivoa sitten.

Ulla kehoitti minua hakemaan saksaan opiskelemaan, no minä sitten haen niin ei harmita myöhemmin. Vuoden kokemuksella sisäänpääsy voi tosin olla hieman hankalaa, mutta yhtä kaikki. Hakea pitää, muuten ei ainakaan pääse minnekään.

Iloisesti olen ollut kotona ja syönyt, voisin väittää että noin 4 päivässä paluuni jälkeen olin lihonnut viisi kiloa. Tätä en tietenkään tiedä sillä vaakaahan meillä ei ole. Siltä kuitnekin tuntuu. Nyt täytyy sada itsensä taas liikkeelle ja kunnolla. Liikaa istumista tietokoneen äärellä, liikaa symistä, liian vähän vettä ja hikoilua. Lenkille mars lenkille. Ja minä kun olen aina ollut hyöty liikunnan kannalla, mutta pyörää ei nyt ole.

Ah ja tottakai hain tuotantoon, johon tietenkään en päässyt, edes koetanssiin. mutta yllätyshän se ei ollut. Jollei hea, ei voi…