Ideana

Niin paljon on nähty.

Kaikki on omaa tulkintaani ja mielipiteitä.
_____________________________

Ensimmäisenä ilta TEAKissa, koreografian opiskelijoiden töitä, aiheena duetto, ja joko kuva tai ääni.

I
- Duetto jossa on kolme ihmistä. Musta teatteri tila. Takaseinänä kangas, jolle heijastetaan värejä, näyttävä. Ensin soolo, josta en tietenkään tajua mitään, mutta ei taiteesta tarvitsekaan tajuta. Koitan saada omaa mielentilaani vastaanottavaiseksi, ehkä se ei vielä tässä vaiheessa sitä ollut. Soolo häipyy kangaan taakse, sisään astuvat poika ja tyttö, valkoiset tutkijan(?) takit yllään. Seuraa manipulaatio duetto, kun painaa tästä tapahtuu näin, kun työtää tästä tapahtuu näin. Sitten mennään tekstin puolelle, kun poika esittelee meille uutta kuntoilukumilaitetta ja kertoo kuntoilun hyvistä puolista, humoristisesi kyllä. Näyttävin kohtaus kun… hei miksi mä kirjoitan tätä näin?

Se mitä mä haluan tästä sanoa on: Miksi täytyy aina yrittää tuoda konflikti tai manipulaatio tai valtaasetelma mukaan kuvioon? Liike näyttää siltä että suoritetaan koreografiaa ja on mulle ihan perkeleen tylsää. Vaikka ihan tosissani koitan olla auki ja nähdä. Sama manipulaatio duetto toistuu kaksi tai kolme kertaa jolloin sillle annetaan näennäisen eri sisältö puheella ja ja kevyesti tekemisen asenteella, vielä kun olisi nähnyt sen etenevän tekemisen laatuun niin voisi sanoa että päästään johonkin. Miksi se soolo on siellä kun se ei tuo mitään niin mitään lisää? Ja piisi loppuu kesken kaiken, valot vain sammuvat. Kokonaisuus näyttää nimenomaan harjoitukselta. On harjoiteltu miten tehdään koreografiaa. Koulutyö joka lopetetaan kun huomataan että 500 sanaa on jo kasassa enempää ei tarvitse.

II
- “oikea” duetto. Tykkään enemmän, yhä edelleen näen manipulaatiota, kilpailua ja valta-asetelma peliä, mutta tekemisessä, liikkeessä on enemmän laatuja, variaatiota. Vaikkakin näen koko ajan että toteutetaan koreografiaa <- kuljen tänne koska koreografia käskee niin, seuraavaksi tulee hyppy koska… Esitys ei varsinaisesti nouse ilmaan, ei paha ei hyvä, jotain puuttuu että nauttisin tästä piisistä, mikä se joku on? Vapaus, yllätyksellisyys? Paha sanoa.

III
- lavalla muusikko. Onko tämä siis duetto? Varsinkin kun muusikko on koko ajan läsnä lavalla ja puettu teokseen sisään samoin kuin tanssijat, ehkä tämä on trio. Aivan sama totta puhuen. Vanhahtavat asut, lavalla risuja, muusikolla viulu ja yksi tanssija lavalla. Kuuluu koputus, ovi avataan ja sisään tulee toinen tanssija ukemeja tehden. Taas voisin kuvailla teoksen mutten jaksa nyt.

Ensimmäinen joka näyttää ja tuntuu kokonaiselta teokselta, jolla “sanotaaan” jotain. Joka luo oman maailmansa. Jossa liike näyttää pääosin tarkoituksen mukaiselta, ei loogiselta, mutta perustellulta jotenkin muuten kuin “suoritamme koreografiaa”. Sisältää lyhyen pätkän manipulaatio työntö-veto-veivaus elementtejä ja huomaan että piisi paranisi heti jos ne jättäisi pois, ne eivät olleet oleellisia.

JA antaa kunnollisen esimerkin aistittavasta ristiriidasta. Siinä missä kahdessa aiemmassa konflikti on yritetty rakentaa liikkeella (manipulaatio) ja kevyellä agressiivisuudella tässä konflikti syntyy sanoista. “minä lupaan piiskata kaikkia bussikuskeja” vs. “minä lupaan antaa anteeksi kaikille bussikuskeille” sanat ovat konfliktissa, mutta se mikä tuo ilmi konfliktin on esiintyjien olemisessa tapahtuva muutos joka muuttaa koko sen hetkisen tunnelman ja rakentaa ristiriidan. Tämä on oleellinen havainto, vaikka teen tanssia en näytelmää, ovat tunnelmat aina olennaisempia kuin yksittäiset liikeet, karrikoiden, on aivan sama mitä liikkeitä tehdään, olennaista on MITEN ne tehdään, mikä on fokus, intentio, tempo, tunnelma. Siinä missä kahdessa aiemmassa on YRITETTY rakentaa konfliktia, tässä vihdoin konflikti syntyy.

Esitys on täysi, kokonainen, yllätyksellinen, ja minulle jää tunne että täysin looginen vaikken tunnista logiikkaa. TÄmä on aina hyvä asia.
Täytyy mainita vielä live musiikin käyttö joka on aina ihastuttavaa. Se tuo niin paljon enemmän kuin elvyltä soitettava musiikki, ja vielä kun muusikko on selkeästi integroitu sisälle teokseen jolloin hän ei ole maailmasta ulkopuolinen vaan sisällä oleva aktiivinen toimija. Helvetin hienoa. Olisi mukava nähdä tätä enemmän mutta valitettavasti tanssituotannoissa ei juuri rahaa liiku jolloin muusikoiden palkkaamiseen ei taida vaan olla resursseja.

IV
- Duetto, myös kokonainen teos, joo. Sirpaleinen, mutta pidän sirpalemaisuudesta. Esiintyjien läsnäolo ja itsensä likoon laittaminen ok, välillä suorittavaa, välillä vapaata. En saa tästä niin hirveästi irti, muttei tarvitsekaan.

______________________________________________

Mitä opin: Hyvää koreografiaa on helvetin vaikea tehdä. Hyvä koreografia ei näytä koreografialta. Miten tämän selittäisi? Vähän kuin elokuvan leikkaus, tai musiikin miksaus. Jos ne ovat hyviä niihin ei kiinnitä huomiota sillä kuunnittää huomiota itse elokuvaan, sen tapahtumiin, tai musiikkiin. Elokuvan leikkaukseen kiinnittää huoniota silloin kun se on huono. Tottakai ammatti-ihmiset kiinnittävät huomiota siihen myös silloin kun se on hyvä, mutta silloinkaan se ei häiritse heitä. Toisaalta ammatti-ihmisiä saattavat häiritä pienemmän asiat kuin satunnaista katsojaa. flafflaf. Niin itselleni koreografia ei ole tällähetkellä kovinkaan positiivinen sana. Tulee mieleen eräs aiemmin näkemäni teos, jonka käsi ohjelmassa erikseen mainittiin ettei se sisällä tippaakaan improvisaatiota, sen kyllä huomasi ettei sisältänyt, en olisi uskonut että sisälsi jos olisi niin väitetty.

Lisää myöhemmin, ehkä.