Miksi koitan henkkittää tänne. tai nettiin yleensäkään.
Mietin loputon.org
Jos väsäisi suomeksi sinne.
Kovasti asiaa pitäisi kirjoittaa.
Oikeudesta, oikeuksista, valtioista ja “oikeus”valtioista.
Olemassaolosta ja olemattomuudesta.
Runoista jos niistäkään.
Aikanaan kaikkea muttei koskaan kuitenkaan.

Alkujaan tämän piti olla tanssista.
Nyt en tiedä mitä se on.. tai tiedänpäs.
Hei, tarvitsen tuottajan, Hyvän sellaisen.

Kiitos ja hei.

Mutta totta puhuen tanssin suomessa niin vähän… tulee keskusteltu suurimmaksi osaksi englanniksi aiheesta. silloin kun siitä nyt yleensä keskustelee…

Joo..

Tanssittu on esiinnytty on mutta kuka piru näitä päivittää?

En minä ainakaan vuodet kuluu ja vierii mutta mitään ei tapahdu vaikka uusia kieliä pitäisi opetella ja vanhoja hassuja yllä pitää.
En sano mitään miksi sanoisin.

Hyvää.

Tanssinut kuitenkin olen, mutta lähinnä kontaktia. Oli festarit, jotka meni hyvin ja mainiosti. Paljon kehuja vierailta ja paikalta ja paikasta ja vieraista. Tästäkin pitäisi kirjoitta enemmän mutta olen tänään lähdössä siperiaan opettamaan joten ei juuri nyt.

Samoin kuin olisi ollut monta juttua sarjaan Kritiikki inspiraationa, kaikki jutut olen kyllä saarnannut muutamalla tutulleni, mutta kirjoitettua en ole saanut. ehkä myöhemmin ajatuksella. Jos onnistuisin jäsentämään tekstiä kuin puhetta. Tuskin.

Otan kameran mukaan. 3×24, iso400. Tuskin tulee tanssikuvai mutta ehkä jotain muuta, jos mitään.

Onnea, meille kaikille

Moskovassa oli mukavaa, festarit hyvät, ihmiset mukavia, tilat… ok, ruoka…ok, Organisointi oikein hyvää.
Suomalaiset sai taas kehuja vaikka kuinka ja vaikka minusta tuntuu että meillä kaikilla on oma tyylimme ja laatumme on niissä jotain niin yhteneväistä että on helpompi nähdä yhtäisyydet kuin erot, varsinkin kun rinnalla tanssii ihmisiä muista yhteisöistä.

Err.. jostain käsittämättömästä syystä tämä video oli laitettu moskovan KI sivuille, siis sain tästä kyllä ilmoituksen omaan sähköpostiini. Muistan kyseisen tanssin ja se oli kyllä väsynyttä, muistini mukaan meillä on MIrvan kanssa vauhdikkaampaakin menoa ollut. Ja taas näkee kuinka paljon opittavaa vielä on.

Pietarissa oli mukavaa myös, mutta siellä organisointi mätti pahemman kerran ja valitettavasti opettajia oli vaivaitunut paikalle vain vähän. Tämä oli harmi siksi että kyseess oli ECITE eli nimenomaan opettajien tapaaminen. Ja koska organisaatio oli mitoittanut tapahtuman useammalle ihmiselle ja koska budjetti oli riippuvainen osanottajien määrästä heidän täytyi ottaa mukaan ihmisiä joiden kokemus KIstä oli hyvin vähäinen. Ei siis KI:n opettamisesta vaan itse tanssimisesta. Päätettiin että ensi vuonna pidetään taukoa ECITEstä, koska jenkeissä on CI36 ja rinnakkaistapahtumia on muualla. Vuonna 2009 britannia järjestää ECITEn joko liverpoolissa tai Aberyswythissä (tuo on väärin kirjoitettu olen lähes varma) ja vuonna 2010 ECITE tapahtuu suomessa. Sitä rataa.

Pietarissa päätin sitten esiintyä esitys illassa, lähinä koska Caroline pyysi tekemään dueton kanssaan. Tanssin C:n kanssa aika paljon jo moskovan jameissa ja hauskaa oli. Esittäminen onkin sitten asia erikseen, C:n on kuitenkin nimenomaan esiintyjä ja esittämisen opettaja, minä siinä olin heikko lenkki jos kuka. Hyvin vähän ennalta sovittua, aika, ja tilan käyttö suhteessa siihen, kontakti. vauhdikasta oli ja ilmeisesti muutamat ihmiset jopa nauttivat kyseisestä. Minä ainakin nautin. Improvisaation esittäminen on yhä edelleen itselle kiinnostavaa, jollei kiinnostavinta hommaa. Tietenkin toivoisin että saisi aikaa kunnolla treenata työryhmän (olkoon se sitten vaikka vain dueton toinen osapuoli) kanssa ja myös rahaa siihen että voi treenata. Sopii toivoa sitten.

Ulla kehoitti minua hakemaan saksaan opiskelemaan, no minä sitten haen niin ei harmita myöhemmin. Vuoden kokemuksella sisäänpääsy voi tosin olla hieman hankalaa, mutta yhtä kaikki. Hakea pitää, muuten ei ainakaan pääse minnekään.

Iloisesti olen ollut kotona ja syönyt, voisin väittää että noin 4 päivässä paluuni jälkeen olin lihonnut viisi kiloa. Tätä en tietenkään tiedä sillä vaakaahan meillä ei ole. Siltä kuitnekin tuntuu. Nyt täytyy sada itsensä taas liikkeelle ja kunnolla. Liikaa istumista tietokoneen äärellä, liikaa symistä, liian vähän vettä ja hikoilua. Lenkille mars lenkille. Ja minä kun olen aina ollut hyöty liikunnan kannalla, mutta pyörää ei nyt ole.

Ah ja tottakai hain tuotantoon, johon tietenkään en päässyt, edes koetanssiin. mutta yllätyshän se ei ollut. Jollei hea, ei voi…

NIMmissä oli hauskaa ja mukavaa.

Mitä nyt että ekana iltana onnistuin kipeyttämään hieman polvea ja vikana iltana sain selän jumiin ja oikein kunnolla. On nimittäin vieläkin jumissa alaselkä juu.

Kummatkin varsin totaalisen täysin omia mokia. Polvi meni siinä että nousin typerällä kierrolla ylös ja selkä meni vähitellen, pidin taukoa enkä lämmitellyt sen jälkeen kunnolla vaan aloin heti riehumaan.
Oivoi.

Oli mukavaa jutella Katariinan kanssa, oli mukavaa nähdä Auroraa, Annaa ja Johania Ruotsista sekä teitenkin kasoittain vanhoja suomalaisia ja ulkomaalaisia tuttuja.

___________________________________________________________________________________

SOS etenee, kait. Minä olen väsäillyt foorumia ja myös tätä wordpress julkaisu alustaa. WP kävisi hyvin uutis alustaksi mutta luulen että asiat tulee olemaan niin selvillä ettei uutisia paljoa tarvitse ja täten ei siis välttämättä WPtäkään. Tosin sivuista saisi super yksinkertaisen hienot WPllä. kaikki uudet asiat posteihin ja pysyvät asiat sivuiksi.

Foorumista en… no se olisi tosi hauska ja kätevä ja mukavakin tapa käydä keskustelua JOS ihmiset näin haluaisivat tehdä, mutta epäilen että niin ei tule käymään.
Katsotaan nyt miten me organisoijat otamme aiheen vastaan ja sitten ehkä vieraat.

___________________________________________________________________________________

Ilmeisesti lähden nyt sitten moskovaan ja sieltä ECITEen. On se hauskaa juu. Ecite lupaa onneksi alennusta Moskocasta tuleville.

Täytyy saada selkä kuntoon.

Kaikki on omaa tulkintaani ja mielipiteitä.
_____________________________

Ensimmäisenä ilta TEAKissa, koreografian opiskelijoiden töitä, aiheena duetto, ja joko kuva tai ääni.

I
- Duetto jossa on kolme ihmistä. Musta teatteri tila. Takaseinänä kangas, jolle heijastetaan värejä, näyttävä. Ensin soolo, josta en tietenkään tajua mitään, mutta ei taiteesta tarvitsekaan tajuta. Koitan saada omaa mielentilaani vastaanottavaiseksi, ehkä se ei vielä tässä vaiheessa sitä ollut. Soolo häipyy kangaan taakse, sisään astuvat poika ja tyttö, valkoiset tutkijan(?) takit yllään. Seuraa manipulaatio duetto, kun painaa tästä tapahtuu näin, kun työtää tästä tapahtuu näin. Sitten mennään tekstin puolelle, kun poika esittelee meille uutta kuntoilukumilaitetta ja kertoo kuntoilun hyvistä puolista, humoristisesi kyllä. Näyttävin kohtaus kun… hei miksi mä kirjoitan tätä näin?

Se mitä mä haluan tästä sanoa on: Miksi täytyy aina yrittää tuoda konflikti tai manipulaatio tai valtaasetelma mukaan kuvioon? Liike näyttää siltä että suoritetaan koreografiaa ja on mulle ihan perkeleen tylsää. Vaikka ihan tosissani koitan olla auki ja nähdä. Sama manipulaatio duetto toistuu kaksi tai kolme kertaa jolloin sillle annetaan näennäisen eri sisältö puheella ja ja kevyesti tekemisen asenteella, vielä kun olisi nähnyt sen etenevän tekemisen laatuun niin voisi sanoa että päästään johonkin. Miksi se soolo on siellä kun se ei tuo mitään niin mitään lisää? Ja piisi loppuu kesken kaiken, valot vain sammuvat. Kokonaisuus näyttää nimenomaan harjoitukselta. On harjoiteltu miten tehdään koreografiaa. Koulutyö joka lopetetaan kun huomataan että 500 sanaa on jo kasassa enempää ei tarvitse.

II
- “oikea” duetto. Tykkään enemmän, yhä edelleen näen manipulaatiota, kilpailua ja valta-asetelma peliä, mutta tekemisessä, liikkeessä on enemmän laatuja, variaatiota. Vaikkakin näen koko ajan että toteutetaan koreografiaa <- kuljen tänne koska koreografia käskee niin, seuraavaksi tulee hyppy koska… Esitys ei varsinaisesti nouse ilmaan, ei paha ei hyvä, jotain puuttuu että nauttisin tästä piisistä, mikä se joku on? Vapaus, yllätyksellisyys? Paha sanoa.

III
- lavalla muusikko. Onko tämä siis duetto? Varsinkin kun muusikko on koko ajan läsnä lavalla ja puettu teokseen sisään samoin kuin tanssijat, ehkä tämä on trio. Aivan sama totta puhuen. Vanhahtavat asut, lavalla risuja, muusikolla viulu ja yksi tanssija lavalla. Kuuluu koputus, ovi avataan ja sisään tulee toinen tanssija ukemeja tehden. Taas voisin kuvailla teoksen mutten jaksa nyt.

Ensimmäinen joka näyttää ja tuntuu kokonaiselta teokselta, jolla “sanotaaan” jotain. Joka luo oman maailmansa. Jossa liike näyttää pääosin tarkoituksen mukaiselta, ei loogiselta, mutta perustellulta jotenkin muuten kuin “suoritamme koreografiaa”. Sisältää lyhyen pätkän manipulaatio työntö-veto-veivaus elementtejä ja huomaan että piisi paranisi heti jos ne jättäisi pois, ne eivät olleet oleellisia.

JA antaa kunnollisen esimerkin aistittavasta ristiriidasta. Siinä missä kahdessa aiemmassa konflikti on yritetty rakentaa liikkeella (manipulaatio) ja kevyellä agressiivisuudella tässä konflikti syntyy sanoista. “minä lupaan piiskata kaikkia bussikuskeja” vs. “minä lupaan antaa anteeksi kaikille bussikuskeille” sanat ovat konfliktissa, mutta se mikä tuo ilmi konfliktin on esiintyjien olemisessa tapahtuva muutos joka muuttaa koko sen hetkisen tunnelman ja rakentaa ristiriidan. Tämä on oleellinen havainto, vaikka teen tanssia en näytelmää, ovat tunnelmat aina olennaisempia kuin yksittäiset liikeet, karrikoiden, on aivan sama mitä liikkeitä tehdään, olennaista on MITEN ne tehdään, mikä on fokus, intentio, tempo, tunnelma. Siinä missä kahdessa aiemmassa on YRITETTY rakentaa konfliktia, tässä vihdoin konflikti syntyy.

Esitys on täysi, kokonainen, yllätyksellinen, ja minulle jää tunne että täysin looginen vaikken tunnista logiikkaa. TÄmä on aina hyvä asia.
Täytyy mainita vielä live musiikin käyttö joka on aina ihastuttavaa. Se tuo niin paljon enemmän kuin elvyltä soitettava musiikki, ja vielä kun muusikko on selkeästi integroitu sisälle teokseen jolloin hän ei ole maailmasta ulkopuolinen vaan sisällä oleva aktiivinen toimija. Helvetin hienoa. Olisi mukava nähdä tätä enemmän mutta valitettavasti tanssituotannoissa ei juuri rahaa liiku jolloin muusikoiden palkkaamiseen ei taida vaan olla resursseja.

IV
- Duetto, myös kokonainen teos, joo. Sirpaleinen, mutta pidän sirpalemaisuudesta. Esiintyjien läsnäolo ja itsensä likoon laittaminen ok, välillä suorittavaa, välillä vapaata. En saa tästä niin hirveästi irti, muttei tarvitsekaan.

______________________________________________

Mitä opin: Hyvää koreografiaa on helvetin vaikea tehdä. Hyvä koreografia ei näytä koreografialta. Miten tämän selittäisi? Vähän kuin elokuvan leikkaus, tai musiikin miksaus. Jos ne ovat hyviä niihin ei kiinnitä huomiota sillä kuunnittää huomiota itse elokuvaan, sen tapahtumiin, tai musiikkiin. Elokuvan leikkaukseen kiinnittää huoniota silloin kun se on huono. Tottakai ammatti-ihmiset kiinnittävät huomiota siihen myös silloin kun se on hyvä, mutta silloinkaan se ei häiritse heitä. Toisaalta ammatti-ihmisiä saattavat häiritä pienemmän asiat kuin satunnaista katsojaa. flafflaf. Niin itselleni koreografia ei ole tällähetkellä kovinkaan positiivinen sana. Tulee mieleen eräs aiemmin näkemäni teos, jonka käsi ohjelmassa erikseen mainittiin ettei se sisällä tippaakaan improvisaatiota, sen kyllä huomasi ettei sisältänyt, en olisi uskonut että sisälsi jos olisi niin väitetty.

Lisää myöhemmin, ehkä.

En saa kirjoitettua en. Homma menee kuitenkin niin että olen viime viikon aikana, ja jo sitä ennen (?) ja tällä viikolla nähnyt paljon esityksiä, joista olen myös paljon puhunut eri ihmisten kanssa. Koitan niistä myös kirjoittaa. Sen aika ei vaan ole vielä.

SOS homma etenee, muttei nopeasti, vaikka kohta pitäisi, mainostus nimittäin pitäisi olla aivan juuri valmiina, ja nettisivut ja kaikki.

Koko retken kuvat löytyvät muualta.
Tässä um… öö järjestämisen kannalta tärkeimmät

Päiväopetussalit

Äänitila?

Ranta

Jamisali,

yläaula.

Mökki.

Piha ja talot

Paikka vaikuttaa todella lupaavalta. Vaikea mieltää tätä kaikkea talvioloihin, mutta luulen että jos saadaan semmoinen 60-100 henkeä mukaan niin tulee oikein hyvät festarit juu. Ei muuta kuin markkinoimaan.

Improvisaatiosta tekee mielenkiintoista sen ennalta arvaamattomuus. Onko improvisaatio sitten aina ennalta arvaamatonta? Ei. Onko koreografiat sitten aina ennaltaarvattavia? Ei.

Ehkäpä hyvä taide on jollain tapaa ennalta arvaamatonta.

Samalla tavalla kuin tarinassa on usein alku, keskikohta, käänne, ja loppu niin on usein myös improvisaatiossa. Mutta siinä missä disneyn piirretyista ja aika useasta elokuvasta voi usein jo mainoksesta päätellä millaisia nämä osiot ovat niin…
Uh. Itseasiassa ensin sana improvisaatio pitäisi määritellä jollain lailla. mikä sitten on improvisaatiota? Hetkessä luomista? Jotain ihan uutta? Ei, meilä kaikilla on omat kaavamme, tapamme työskennellä ja improvisoida. Usein myös käytämme näytä kaavoja ja tapoja. Tekeekö se työstä vähemmän improvisatoorista? Ei.

Yritän. Jokus esitystä seuratessa ei tiedä mitä tapahtuu, jotain tapahtuu, mahdollisesti jotain kehittyy ja kehityksen huomaa mutta sen merkitystä tai logiikkaa ei ymmärrä. Jos käy hyvin jossain kohdassa tapahtuu valaistuminen, käänne kohta, joka valaisee kaiken aiemman ja antaa sille merkityksen tai tekee sen ymmärrettäväksi. Valaistumisen jälkeen tapahtuva saattaa olla suoraa jatkoa jolloin myös se on ymmärrettävää ja luettavissa historian avulla. Voi kuitenkin olla että esitys jatkaa matkaansa jonnekin uuteen paikkaan, ja vaikka katsojana tottakai luen esitystä sen historian kautta, Historia ja valaistumis piste ei enää anna minulle apua tähän uuteen vaiheeseen. Se sisältää uuden logiikan, uudet suhteet, kaikki on muuttunut ja taas olen hukassa, katsojana, mitä nyt tapahtuu ja miksi? Jos käy hyvin uusi valaistumisen aika koittaa joka jälleen “selittää” aiemman. Jos käy todella hyvin se myös liittää koko esityksen taas kokonaiseksi, tekee siitä ymmärrettävän.

Eli:
Valmistelu, kehittely (I) -> valonpaikka (I) -> laskeutuminen ->mahdollinen lopetus | tai | uusi aika, kehittely (II) – valonpaikka (II) -> laskeutuminen ->mahdollinen lopetus | tai | uusi aika, kehittely (III) -> valonpaikka (III) -> jne jne.

Eli valo I voi valaista sekä I kehittelyn että laskeutumisen ja siitä seuraavan lopetuksen tai vain ja ainoastaan I kehittelyn. Valo II voi valaista I ja II kehittelyn SEKÄ I valon. jne jne jne.

Toinen tapa kuvailla tätä on ongelma keskeinen. On ongelma jota seuraa ratkaisu jos saattaa seurata uusi ongelma ja uusi ratkaisu josta saatta seurata uusi ongelma ja uusi ratkaisu josta….
Ongelma ei kuitenkaan ole selväjärkinen ongelma, eikä ratkaisu järjellinen ratkaisu. Koska kaiken tämän tajuaa ja havaitsee intuition tasolla ei meillä ole täsmällisiä sanoja ilmaisemaan kokemaamme. Tai ainakaan minulla ei ole täsmällisiä sanoja ilmaisemaan kokemaani. Nämä ovat havainto esimerkkejä. Eivät tosia.